Vaikka Affea ei alkujaan hankittu mitenkään erityisesti näyttelykoiraksi, en missään vaiheessa ollut vastahankainen kasvattajan ehdotuksille käyttää sitä myös näyttelyissä silloin tällöin. Ei kuitenkaan tarvittu kuin muutama näyttely, kun jo kävi ilmeiseksi, että Affessa oli kovastikin ainesta näyttelypuolelle. Siitä sukeutui varsin mukava näyttelykaveri,
jolle irtosi menestystä Best In Show -kehiä myöten. Itselleni kävi hiukan samoin, vain muutama näyttely, ja olin koukussa.

Mutta näyttelyt ovat vain pieni osa koiraharrastusta. Alusta alkaen olin aktiivisesti mukana myös tottelevaisuus- ja agilityharrastuksessa, ensin koulutettavana ja sitten kouluttajana. Kolme ensimmäistä koiraani kisasivat kaikki tottelevaisuudessa. Affe ja Kassu (FIN MVA Fontane Kashmir) kilpailivat lisäksi agilityssa. Elmeri (FIN MVA Fontane Black Excalibur) puolestaan suoritti hyväksytysti pelastuskoiran soveltuvuus- ja peruskokeen ja oli jonkin aikaa mukana myös paikallisessa VAPEPAn hälytysryhmässä.

Harrastukseeni kuuluu myös yhdistystoiminta. 12 vuotta olin paikallisen koiraseuran hallituksen jäsen ja sinä aikana pääsin kokeilemaan monia erilaisia hommia PR-henkilöstä yhdistyksen sihteeriin. Aktiivinen toiminta kaikkien rotujen seurassa antoi näköalapaikan koko koiraharrastuskenttään. Olen myös kehäsihteeri ja toiminut eri tehtävissä useissa oman seuran näyttelytoimikunnissa. Lopulta tulee kuitenkin aina aika, jolloin tuntee, että oma taksvärkki on tehty ja on aika tehdä tilaa seuraajille ja uusille ideoille. Vuonna 2000 jättäydyin pois paikallisen seuran hallituksesta.

Jonkin aikaa maltoin pysytellä pois yhdistystoiminnasta. Vuonna 2001 minua kuitekin pyydettiin Suomen Partacolliet ry:n valtuustoedustajaksi Suomen Kennelliiton valtuustoon. Lähdin edustajaksi ja tällä hetkellä toinen kolmivuotiskauteni on lopuillaan. Vuodesta 2002 vuoteen 2006 toimin lisäksi Suomen Partacolliet ry:n jalostustoimikunnassa, enimmän osan ajasta sen puheenjohtajana.

Aivan harrastukseni alusta alkaen olen ollut kiinnostunut jalostuksesta. Vanhojen koirieni kasvattaja on myös läheinen ystäväni, jonka vuoksi minulla on ollut alusta asti suurenmoinen mahdollisuus opiskella ja seurata kasvattajan työtä lähietäisyydeltä. Käytännön työn ja teorian tulisi kuitenkin kulkea käsi kädessä toisiaan tukien. Siksi olen myös pyrkinyt opiskelemaan jalostusta kaikkialla, mistä harrastelija pystyy oppia saamaan. Olen suorittanut useita kursseja kasvatuksesta ja jalostuksesta sekä mahdollisuuksien mukaan osallistunut myös erilaisiin seminaareihin ja luentoihin.

Elämä tuo kuitenkin usein mukanaan muutoksia. Kun vanhojen koirieni kasvattaja tuli elämässään vaiheeseen, jolloin oli aika jättää harrastukset hetkeksi syrjään ja siirtää painopiste omaan osaamiseen ja uraan, aloin yhteistyöhön kennel Perky'sin Lena Eskillsin kanssa. Perky's-kennelnimi siirrettiin meidän molempien nimiin ja ryhdyimme yhdessä kasvattamaan partacollieita. Kolmen vuoden hedelmällisen yhteistyön aikana kasvatimme yhteensä viisi pentuetta, joiden menestyksestä ja saavutuksista voimme olla ylpeitä. Elämällä oli kuitenkin lisää yllätyksiä takataskussaan ja siksi päätimme vuoden 2006 lopulla yhteistuumin, että minun on aika siirtyä eteenpäin, omalle tielleni. Sen tien nimi on nyt Bailer's End.