Kassu on (toistaiseksi) viimeinen Lapijoen-pojistani. Kassua kultaisempaa herrasmiestä saa etsiä. Poika, joka ei turhista hötkyile, mutta on silti aina valmis kaikkeen mukavaan. Ikä on hionut loputkin joutavat pullistelut ja jäljelle on jäänyt älykkyys, tyyli ja rauhallinen itsevarmuus. Koira, jonka kanssa on todella miellyttävä elää.

Kassun kanssa on harrastettu näyttelyiden lisäksi niin tokoa kuin agilityakin. Myös jäljellä käyttiin nuorempana. Jäljestys kuitenkin jäi agilityinnostuksen jalkoihin. Agilityssa kisattiin kohtuullisin tuloksin vielä kakkosluokassa, mutta lopulta kisoihin tähtäävä treenaus jäi ja kävimme tekemässä ratoja vain omaksi huviksi.